SUOMI 100 – VUOTTA!

ITSENÄISYYSPÄIVÄN KYNNYKSELLÄ

Takana on sumuinen syksy. Tunnen todella eläväni vuoden pimeintä aikaa. Lohdutuksena minulla on höyryävä kahvikupponen. Radiosta kuulen Juha Tapion laulavan, Sinussa on valo, sinussa on yö, sinulla on sitkeä sydän, joka lyö… Taiteilijalla on kyky tavoittaa ihmisen sisin.

Mieleeni palaa viikon takainen kohtaaminen alakouluikäisen pojan kanssa. Löysin hänet rähmällään makaamassa kadulta. Poika oli  pelokas, koska oli kolauttanut otsansa ja leukansa asfalttiin. Sain hänet vietyä sisätiloihin läheisen opiston aulaan, jossa tutkimme ruhjeet tarkemmin. Poikaa lohduttaessani kuulin harmikseni, kuinka osa aulassa olevista aikuisista kehotti lasta olemaan itkemättä. ”Älä itke, ei tässä nyt tarvitse itkeä!  Pienen pojan itkeminen ilmiselvästi vaivasi heitä. Vain yksi vanhempi mieshenkilö tarjosi apuaan poikaa moittimatta. Jäin pohtimaan, miksi valtaosa aikuisista ei kyennyt lohduttavaan läsnäoloon.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä samalla kun ajattelen kompastunutta poikaa, ajattelen niitä nuorukaisia, jotka joutuivat lähtemään sotaan. Oli pakko kätkeä omat pelkonsa ja pysytellä toimintakykyisenä. Kuten sanomme: EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN!  Heikkouden näyttäminen olisi tarkoittanut tuhoa. Ajattelen niitä äitejä ja lapsia, jotka jäivät kotiin selviytymään…    myöhemmin sodasta palaavia ei haluttu henkisesti kuormittaa. Kaikki oppivat kätkemään tunteitaan. Pienet pojat ja tytöt aikuistuivat nopeasti ja kertaheitolla. Saimme Suomen kovalla ja sitkeällä työllä rakennetuksi, mutta jäimmekö taistelutilaan?

Itsenäisyyspäivänä meillä on aihetta sytyttää kaksi kynttilää. Tätä yhteisöllistä perinnettä olemme vaalineet. Kaksi kynttilää ikkunoilla, on aina ilahduttanut minua. On sopivasti valoa ja sopivasti pimeyttä. Juha Tapion laulu jatkuu…Sade tuli tulvana yli pysäkin. Sinä olet ihme, suuri sittenkin. Sinulla on ilma ja kyky hengittää Olkapäällä kyyhkynen Vaikket sitä nää. Sinussa on valo, sinussa on yö…

Tänään 100 – vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivänä haluamme sanoa: Olet arvokas kaikkine tunteinesi ja oman elämänhistoriasi kanssa. Olet hyväksytty surussasi kuten myös ilossasi…mutta melkein unohdinkin kertoa, miten kävikään tälle pienelle pojalle? 😊 Hän tuli nähdyksi ja äitikin löytyi onneksi aivan läheltä. Myös haavat tulivat hoidetuksi ja toivon hänen saaneen turvallisen kokemukset siitä, miten aikuiset ovat lähellä ja huolehtivat….ihan vieraatkin aikuiset!

Porissa 6.12.2017 Pienet ihmeet toivottavat                                              Hyvää itsenäisyyspäivää 2018!