Matkalippu kotiin

”Minut sijoitettiin kodista kotiin!”

Pohdintaa huostaanotosta ja kodin merkityksestä kokemusasiantuntijan kertomana.

Huostaanotto on pelottava ja ruma sana, jonka ympärille on rakennettu paljon negatiivisuutta ja pelkoa. Silti monet lapset joutuvat kohtaamaan huostaanoton todellisuuden elämässään, kun heidät päätetään sijoittaa kodin ulkopuolelle. Mutta mistä huostaanotosta ja kodin ulkopuolelle sijoittamisesta on kysymys: pystytetäänkö lapselle teltta kuistille?

Kokemusasiantuntija kertoo

Minulta kysytään miltä huostaanotto tuntui tai sijaishuolto, en voi sitä kirjoittaa. Eivät sanat eivätkä kirjaimet sitä kerro. Huostaanotto on raju toimenpide perheelle, jolloin on vaikea nähdä mitä se voi todellisuudessa tarjota… ainakin se tarjoaa lapselle turvallisen paikan, katon pään päälle. Se tarjoaa sängyn missä on turvallista nukkua. Se tarjoaa ruokaa niin, ettei lapsen tarvitse miettiä, mitä voisi syödä tai mistä saisi jotakin syötäväksi. Sijaishuolto tarjoaa lapselle myös turvallisen aikuisen, jonka kanssa keskustella ajatuksistaan tai vain olla jonkun seurassa. Lapselle annetaan myös ammattilainen kenen kanssa purkaa pahaa oloa ja selvittää asioita jotka ovat tapahtuneet. Lapsi saa aikuisen kanssa miettiä, miten jatkaa eteenpäin.

Voiko huostaanotosta selvitä?

Kun itse olen elänyt sen, tiedän sen tunteen, ettei tästä ikinä voi selvitä. Kuin kaikki ympäriltä olisi viety. Minut sijoitettiin kotini ulkopuolella, en saanut asua siinä kodissa, johon olin syntynyt, jossa perheeni asui, vaan asuin vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa. Tuntui myös turhauttavalta puhua kenenkään kanssa, koska eivät he ymmärtäneet. Jokainen kokee surunsa eri tavalla, ei sitä koskaan toinen voi aivan täysin ymmärtää. Uskon silti, että monet ymmärtävät sen pohjattoman pahan olon tunteen. Entäs ne jotka ovat vain kiitollisia ja onnellisia saadessaan viimein turvallisen paikan? Voidaanko heitä nyt ymmärtää? Tai uuvuksissa oleva vanhempi, joka ei ikinä ja milloinkaan haluaisi antaa lastaan asumaan muualle, saa viimein huokaista, tietäen saavansa apua itselleen ja lapselle?

Sijaishuoltoon liittyy niin monenlaisia tunteita. Kukaan niistä tunteista ei tiedä eikä voi ymmärtää, jollei niitä sanota ääneen. Olivat tunteet millaisia vain tai tapahtumat minkälaisia vain, aina kannattaa yrittää kertoa miltä tuntuu. Ja vaikka turhauttaa muut ihmiset ympärillä, he eivät tahdo pahaa joten kannattaa yrittää ottaa apua vastaan, vain niin voi tietää toimiiko se tai onko siitä hyötyä. Jokainen voisi määritellä omat sanansa itse. Minä hyväksyn, että minut huostaanotettiin tai olen asunut sijaishuollossa, mutta kodin ulkopuolelle minua ei ole koskaan sijoitettu. Minut sijoitettiin kodista kotiin, en jäänyt matkalle.

-Suvi

Blogin kirjoittaja on lastensuojelun kokemusasiantuntija ja vertaisryhmien ohjaaja. Suvilla on pitkä kokemus lastensuojelun kehittämisestä.  Hän on vienyt lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten asioita pitkäjänteisesti eteenpäin sanoittaen lastensuojelun ammattilaisille nuorten kokemusmaailmaa. Suvilla on sosiaali- ja terveysalan tutkinto. Hän toimii ammatillisena tukihenkilönä sijoitetuille lapsillle. Palvelussa yhdistyy kokemusasiantuntijuus sekä ammatillisuus. Toiminnan tarkoituksena on tukea nuorta elämässään eteenpäin – vertaiselle on helpompi puhua.

Huostaanotostakin voi selvitä!