Kosketuksen voima

Pieni ja hento ote – siinä kaikki!

Tampereen yliopiston professori Taina Kinnunen tutkii suomalaista kosketuskulttuuria teoksessaan Vahvat yksin, heikot sylityksin (2013).  Nimi viittaa suomalaiseen puheenparteen, jossa toisiin ihmisiin turvautumista on pidetty heikkoutena. Läheisyys ja toiseen ihmiseen turvautuminen on kuitenkin tärkeä voima. Tuntoaisti kehittyy ihmisalkiossa ensimmäisenä ja sammuu viimeisenä. Kosketus on elintärkeää. Perustavat elintoiminnot eivät kehity normaalisti ilman kosketusta. Kosketuksella on yhteys oksitosiini järjestelmään ja muihin hyvän olon hormonien välitysjärjestelmiin. (Emt., 2013.) Kinnunen tietää mistä puhuu. Häntä ei lapsena haliteltu tai sylitelty. Hän on herkkä kuumalle ja kylmälle. Iho kipeytyy karheasta ja koukuttuu pehmeään. (Saraste 2016)

Lapsuutemme kosketuskulttuuri kaivautuu esiin, kun aikuisena muodostetaan parisuhteita ja tullaan vanhemmiksi. On merkityksellistä, millaisen kiintymyssuhteen vanhemmat muodostavat vauvaansa. Lapsen niukasti hellyyttä sisältävää suhdetta vanhempaan kutsutaan turvattomaksi kiiintymyssuhteeksi. Joskus lapsuuden kokemukset voivat traumatisoida loppuelämäksi. (Kinnunen 2013). Traumat ovat voineet syntyä toistuvasta väkivallasta tai laiminlyönnistä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on myös äärimmäisen vakava trauman aiheuttaja. On kuitenkin lohdullista tietää, että kaikki mahdollisuudet ovat myös toipumiselle. Siihen tarvitsemme toista ihmistä, toista ihmistä, joka osaa lähestyä sopivassa suhteessa.

Pieni ja hento ote – ihmisestä kiinni!

Dave Lindholmin sanoituksen syvyyttä ei voi oikein edes tavoittaa. Yhteydessä ja kosketuksessa tulee aina mennä toisen ihmisen ehdoilla. Kuntouttavassa yhteyden luomisessa ja kosketuksessa liikutaan herkässä ja   parantavassa vuorovaikutuksessa. Hoivaajalta vaaditaan tarkkaa sensitiivisyyden taitoa. Kiintymyssuhteessa haavoittuneen ihmisen parantava voima on hyväksynnässä ja yhteyden tavoittamisessa. Joskus tätä yhteyttä voi olla loputtoman vaikea tavoittaa. On kuitenkin niin, että seitin ohutkin yhteys riittää tai se koskettava tuuli kuten Dave Lindholm ilmaisee.

Jotkut kokevat kosketuksen epämukavana asiana, varsinkin vieraan tai etäämmän ihmisen. Ymmärrämme, että meille on omat reviirimme eikä liian lähelle ole hyvä tulla. Kosketukseen kuitenkin myös opitaan. Lapselle on tärkeää, että kohtaamme hänet ja hyväksymme hänet. Puhumme vaikeista asioista tai joudumme sanomaan jotain mistä lapsi ei pidä, sen voi tehdä monella tavalla. Asetumme lapsen tasolle, jolloin puhe ei tule ylhäältä päin, voimme myös koskettaa eli kertoa että olemme läsnä. Joskus voi olla vaikea olla läsnä. Kiire ja monet häiriötekijät vaikuttavat lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen. Kun hellästi kosketamme toista, olemme lähellä, juuri siinä 😊

Järjestämme DDP – Finlandin kanssa yhteistyössä Eheyttävä arki koulutuksen. Koulutus kannustaa ja antaa välineitä terapeuttiseen kasvatukseen, turvallisen kiintymyssuhteen luomiseen ja eheyttävän emotionaalisen kasvun tukemiseen. Voit tutustua oheisesta linkistä:  http://pt-kustannus.fi/ddp-koulutukset/eheyttava-arki-kuntouttavan-vuorovaikutuksen-koulutus-syksy-2018/ Myönteisellä kosketuksella on hyviä vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin, se kertoo, että meistä välitetään ja meidät nähdään. Kosketuksella on myös rentouttava vaikutus. (Tuovinen 2014.) Ensi kerralla, kun haluamme viestiä tärkeälle henkilölle välittämistämme, voisimme kokeilla kosketuksen voimaa. Muistamme ottaa lapsen lähelle, halata ja kertoa kuinka tärkeä hän on. Halataan enemmän toisiamme! Kokeile, toimiiko sinulla myönteinen kosketus. Toivotamme myönteisesti koskettavaa syyskautta Davea kuunnellen: Pieni ja hento ote – siinä kaikki!

Blogin kirjoittivat Suvi Koski, ammatillinen tukihenkilö & kehittäjä kokemusasiantuntija ja Johanna Santanen, sosiaalityöntekijä & työnohjaaja

 

Lähteet:

Kinnunen Taina (2013) Vahvat yksin, heikot sylityksin: otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Kirjapaja.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/halauksen_puute_tekee_ihmisesta_sairaan

Saraste Heini (2016) Kosketuksen puute tuntuu yhä. Hyvä terveys 2016. https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/kosketuksen_puute_tuntuu_yha

Tuovinen Sanna (2014) Satuhieronta. WSOY

”Kuitenkin aina on elämä laina!”

Pohdintaa vanhemmuudesta sekä yhteistyön merkityksestä  huostaanoton jälkeen

Erinin laulu: Kuitenkin aina on elämä laina! on vanhemman rakkauslaulu lapselle. Se kertoo hyvistä hetkistä, mutta on myös tarina luopumisesta. Me emme voi lopulta omistaa toista ihmistä koskaan! Tämä laulu voisi antaa lohtua myös huostaanotetun lapsen vanhemmalle. Et ole yksin kokemuksesi kanssa. Jos koet menettäneesi lapsesi, toivo ei ole silti mennyt. Vaikka lapsi asuisi muualla, teillä on side, joka ei katkea. Tunnesuhde on elämän tärkeä perustus onnellisen elämän saavuttamiseksi. Kyky onneen on vanhemman antama lahja lapselle. Vaikka miltä tuntuisi, älä kuitenkaan katoa lapsesi elämästä. Ja jos kuitenkin katoat, kerro minne. Lapsesi tarvitsee vielä sinua. Huostaanottokaan ei voi katkaista vanhemman lapsen välistä yhteyttä. Se on näkymätön ja läsnä oleva.  Se kestää jopa sen, että lapsi on sijoitettu toiseen kotiin. Side kestää jopa uudet vanhemmat, jotka toimivat apuna tarpeellisen ajan. Tämä kaikki on äärettömän vaikeaa.

Lastensuojelulain (417/2007) 54§ tehtävänä on turvata lapselle tärkeät ihmissuhteet.  Huostaanotto on perheelle kriisi. Myös lapsen siirtyminen uuteen kotiin on kriisi. On paljon sopeutumista. Omien vanhempien lisäksi lapsen elämään ilmestyvät uudet vanhemmat ja ehkä sisarukset tai lastensuojelulaitokset ohjaajat ja muut laitokseen sijoitetut lapset. Lapsi kysyy keneen uskaltaa luottaa ja keneen uskaltaa kiintyä!  Onko tämä vain väliaikaista vai tuleeko vielä uusia muutoksia? On tärkeää, että lapsi voi kysyä näitä ääneen.

Sijaishuollon aikana asiakkaan osallisuus on keskeinen asia. Lastensuojelulain 30§ velvoittaa asiakassuunnitelman laatimisen. Asiakassuunnitelmaan kirjataan muun muassa erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle sekä hänen vanhemmilleen. Tässä kohdassa mainitaan, miten toteutetaan yhteistoiminta lapsen vanhempien tai lapsen muiden läheisten välillä. Aikuisten yhteistoiminta on perusedellytys toimivaan yhteistyöhön ja sille pitäisi antaa aikaa ja mahdollisuuksia. Vain tätä kautta on mahdollisuus luottamuksen saavuttamiselle. Kun ei tunneta toisia, on vaikea luottaa ja ymmärtää. Erityisesti sijoituksen alkuvaiheessa yhteistoimintaan on hyvä tarjota tukea. Ketään ei saa jättää yksin.

Huostaanotto on traumaattinen kokemus ja sen yli pääsemisen tueksi tarvitaan apua. Lapsen ympärillä olevilla aikuisilla on tehtävänä tukea lasta oman surun, epävarmuuden ja pelkojenkin läpi. Syntymävanhemmat tekevät suuren henkisen työn luottaessaan lapsensa toisen hoiviin. Sijaisvanhemmat ja lastensuojelulaitoksen työntekijät tekevät suuren työn halutessaan luoda aidon suhteen lapseen ja tätä kautta osoittaessaan välittämistä lapsen läheissuhteiden vaalimiseen ja ylläpitämiseen. Biologiselta vanhemmalta saatu lupa muodostaa tunnesuhdetta uudessa paikassa on merkittävä teko. Onkin siis tärkeää luoda puitteita, joissa vanhemmat voivat luottamuksellisesti pohtia omaa suhdettaan lapseen sekä käydä läpi omia tunteitaan. Kun vanhempi saa purkaa mieltään empaattisen ammattilaisen kanssa, voidaan vähentää pahan olonolon heijastumista lapseen eivätkä aikuisten murheet siirry lapsen kannettavaksi. Kun vanhempaa voidaan tukea ja huolehditaan myös lapsen koko verkoston tuki ja yhteistoiminnan periaatteet, niin monet pelot yhteistyössä olisivat voitettavissa.

Oikea-aikainen tuki vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, mutta myös tukee aikuista selviytymään, tuntemaan iloa ja onnistumista. Kaikki huostaanoton tarinat ovat erilaisia ja niihin voisi sisällyttää erilaisia näkökulmia. Nyt korostamme biologisen vanhemman arvostuksen ja tuen näkökulmaa. Yhdessä voimme voittaa vaikeudet ja turvata lapsen hyvinvoinnin. Kuten Erin laulaa: ”Liukumäen rappusista teen.” Joskus tähän vain tarvitaan lisäkäsiä. Toki parasta on, ettei huostaanottoon tarvitsisi päätyä, vaan jo ennaltaehkäisevissä palveluissa olisi mahdollisuus saada intensiivistä ja kohdennettua tukea perheelle oikea-aikaisesti ja yksilöllisesti heidän tarpeistaan käsin. Tällöin olisi aikaa myös prosessoida tilannetta rauhassa ja tutkia omalle perheelle sopivia tukiverkkoja luottamuksessa.

Pienet ihmeet toivottavat hyvää kevättä!  Yhdessä pystymme ihmeisiin.

Ei aseteta suorittamisen rimaa liian korkeaksi kenellekään.

Blogin kirjoittivat kokemusasiantuntija Suvi Koski ja sosiaalityöntekijä, työnohjaaja Johanna Santanen

Lähteet:

Lastensuojelulaki 2007. (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417). Viitattu 25.4.2018.

Erin – On elämä laina. Viitattu 25.4.2018.

 

Matkalippu kotiin

”Minut sijoitettiin kodista kotiin!”

Pohdintaa huostaanotosta ja kodin merkityksestä kokemusasiantuntijan kertomana.

Huostaanotto on pelottava ja ruma sana, jonka ympärille on rakennettu paljon negatiivisuutta ja pelkoa. Silti monet lapset joutuvat kohtaamaan huostaanoton todellisuuden elämässään, kun heidät päätetään sijoittaa kodin ulkopuolelle. Mutta mistä huostaanotosta ja kodin ulkopuolelle sijoittamisesta on kysymys: pystytetäänkö lapselle teltta kuistille?

Kokemusasiantuntija kertoo

Minulta kysytään miltä huostaanotto tuntui tai sijaishuolto, en voi sitä kirjoittaa. Eivät sanat eivätkä kirjaimet sitä kerro. Huostaanotto on raju toimenpide perheelle, jolloin on vaikea nähdä mitä se voi todellisuudessa tarjota… ainakin se tarjoaa lapselle turvallisen paikan, katon pään päälle. Se tarjoaa sängyn missä on turvallista nukkua. Se tarjoaa ruokaa niin, ettei lapsen tarvitse miettiä, mitä voisi syödä tai mistä saisi jotakin syötäväksi. Sijaishuolto tarjoaa lapselle myös turvallisen aikuisen, jonka kanssa keskustella ajatuksistaan tai vain olla jonkun seurassa. Lapselle annetaan myös ammattilainen kenen kanssa purkaa pahaa oloa ja selvittää asioita jotka ovat tapahtuneet. Lapsi saa aikuisen kanssa miettiä, miten jatkaa eteenpäin.

Voiko huostaanotosta selvitä?

Kun itse olen elänyt sen, tiedän sen tunteen, ettei tästä ikinä voi selvitä. Kuin kaikki ympäriltä olisi viety. Minut sijoitettiin kotini ulkopuolella, en saanut asua siinä kodissa, johon olin syntynyt, jossa perheeni asui, vaan asuin vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa. Tuntui myös turhauttavalta puhua kenenkään kanssa, koska eivät he ymmärtäneet. Jokainen kokee surunsa eri tavalla, ei sitä koskaan toinen voi aivan täysin ymmärtää. Uskon silti, että monet ymmärtävät sen pohjattoman pahan olon tunteen. Entäs ne jotka ovat vain kiitollisia ja onnellisia saadessaan viimein turvallisen paikan? Voidaanko heitä nyt ymmärtää? Tai uuvuksissa oleva vanhempi, joka ei ikinä ja milloinkaan haluaisi antaa lastaan asumaan muualle, saa viimein huokaista, tietäen saavansa apua itselleen ja lapselle?

Sijaishuoltoon liittyy niin monenlaisia tunteita. Kukaan niistä tunteista ei tiedä eikä voi ymmärtää, jollei niitä sanota ääneen. Olivat tunteet millaisia vain tai tapahtumat minkälaisia vain, aina kannattaa yrittää kertoa miltä tuntuu. Ja vaikka turhauttaa muut ihmiset ympärillä, he eivät tahdo pahaa joten kannattaa yrittää ottaa apua vastaan, vain niin voi tietää toimiiko se tai onko siitä hyötyä. Jokainen voisi määritellä omat sanansa itse. Minä hyväksyn, että minut huostaanotettiin tai olen asunut sijaishuollossa, mutta kodin ulkopuolelle minua ei ole koskaan sijoitettu. Minut sijoitettiin kodista kotiin, en jäänyt matkalle.

-Suvi

Blogin kirjoittaja on lastensuojelun kokemusasiantuntija ja vertaisryhmien ohjaaja. Suvilla on pitkä kokemus lastensuojelun kehittämisestä.  Hän on vienyt lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten asioita pitkäjänteisesti eteenpäin sanoittaen lastensuojelun ammattilaisille nuorten kokemusmaailmaa. Suvilla on sosiaali- ja terveysalan tutkinto. Hän toimii ammatillisena tukihenkilönä sijoitetuille lapsillle. Palvelussa yhdistyy kokemusasiantuntijuus sekä ammatillisuus. Toiminnan tarkoituksena on tukea nuorta elämässään eteenpäin – vertaiselle on helpompi puhua.

Huostaanotostakin voi selvitä!

SUOMI 100 – VUOTTA!

ITSENÄISYYSPÄIVÄN KYNNYKSELLÄ

Takana on sumuinen syksy. Tunnen todella eläväni vuoden pimeintä aikaa. Lohdutuksena minulla on höyryävä kahvikupponen. Radiosta kuulen Juha Tapion laulavan, Sinussa on valo, sinussa on yö, sinulla on sitkeä sydän, joka lyö… Taiteilijalla on kyky tavoittaa ihmisen sisin.

Mieleeni palaa viikon takainen kohtaaminen alakouluikäisen pojan kanssa. Löysin hänet rähmällään makaamassa kadulta. Poika oli  pelokas, koska oli kolauttanut otsansa ja leukansa asfalttiin. Sain hänet vietyä sisätiloihin läheisen opiston aulaan, jossa tutkimme ruhjeet tarkemmin. Poikaa lohduttaessani kuulin harmikseni, kuinka osa aulassa olevista aikuisista kehotti lasta olemaan itkemättä. ”Älä itke, ei tässä nyt tarvitse itkeä!  Pienen pojan itkeminen ilmiselvästi vaivasi heitä. Vain yksi vanhempi mieshenkilö tarjosi apuaan poikaa moittimatta. Jäin pohtimaan, miksi valtaosa aikuisista ei kyennyt lohduttavaan läsnäoloon.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä samalla kun ajattelen kompastunutta poikaa, ajattelen niitä nuorukaisia, jotka joutuivat lähtemään sotaan. Oli pakko kätkeä omat pelkonsa ja pysytellä toimintakykyisenä. Kuten sanomme: EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN!  Heikkouden näyttäminen olisi tarkoittanut tuhoa. Ajattelen niitä äitejä ja lapsia, jotka jäivät kotiin selviytymään…    myöhemmin sodasta palaavia ei haluttu henkisesti kuormittaa. Kaikki oppivat kätkemään tunteitaan. Pienet pojat ja tytöt aikuistuivat nopeasti ja kertaheitolla. Saimme Suomen kovalla ja sitkeällä työllä rakennetuksi, mutta jäimmekö taistelutilaan?

Itsenäisyyspäivänä meillä on aihetta sytyttää kaksi kynttilää. Tätä yhteisöllistä perinnettä olemme vaalineet. Kaksi kynttilää ikkunoilla, on aina ilahduttanut minua. On sopivasti valoa ja sopivasti pimeyttä. Juha Tapion laulu jatkuu…Sade tuli tulvana yli pysäkin. Sinä olet ihme, suuri sittenkin. Sinulla on ilma ja kyky hengittää Olkapäällä kyyhkynen Vaikket sitä nää. Sinussa on valo, sinussa on yö…

Tänään 100 – vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivänä haluamme sanoa: Olet arvokas kaikkine tunteinesi ja oman elämänhistoriasi kanssa. Olet hyväksytty surussasi kuten myös ilossasi…mutta melkein unohdinkin kertoa, miten kävikään tälle pienelle pojalle? 😊 Hän tuli nähdyksi ja äitikin löytyi onneksi aivan läheltä. Myös haavat tulivat hoidetuksi ja toivon hänen saaneen turvallisen kokemukset siitä, miten aikuiset ovat lähellä ja huolehtivat….ihan vieraatkin aikuiset!

Porissa 6.12.2017 Pienet ihmeet toivottavat                                              Hyvää itsenäisyyspäivää 2018!

Pienten ihmeiden syntytarina

Haluamme kertoa sinulle Pienten ihmeiden syntytarinan. Kohtasimme lastensuojelun sijaishuollon tehtävissä: Maria, erityisen tuen perhehoidon vanhempi & mentori ja minä Johanna, sosiaalityöntekijä. Keskusteluissa huomasimme ajatuksemme olevan lähellä toisiaan. Ratkaisukeskeisyyden ja DDP  teoreettisen ajattelun yhdistäminen kiinnosti meitä molempia. Olimme tahoilllamme työskennelleet myös muilla elämän reuna-alueilla. Maria psykiatriassa ja minä vankilassa.  Olimme siis nähneet, kun apu on saatavissa liian myöhään ja ihmisen kärsimys on tuijottanut suoraan sydämiimme tai ainakin johonkin osaan meissä, jossa empaattisuus ja tunteet asuvat.

Olemme tarkastalleet lastensuojelun toimintamalleja kumpikin omasta näkökulmastamme. Tämä tarkastelu on luonut välillemme kiihkeätkin keskustelut siitä, miten lapsia ja vanhempia voisi enemmän tukea. Olemme avoimin mielin pyrkineet kehittämään perheitä kohtaavia malleja. Kaikki eivät ole suoraan ja nopeasti istutettavissa palvelujärjestelmiin. Näin ollen vaihtoehdoksi tuli perustaa yksityinen palvelu. Meillä on yhteisenä intohimona käsitys siitä, miten kiintymyskeskeinen hoito ja kohtaaminen voivat auttaa ihmisiä ja perheitä. Uskomme pieniin ihmeisiin ihmissuhteissa ja sitä kautta eheytymiseen ihmisinä.

Näin syntyi Vuorovaikutuskeskus Pienet ihmeet.  Yhä useammalla on mahdollisuus saada matalan kynnyksen palvelua. Käytössä on tarpeen mukaan myös muita asiantuntijoita ja kouluttajia. Tiedämme, miten hankalaa on joskus päästä palveluihin.  Perhepalveluihin on jonoa, tutkimuksiin on vaikea päästä. Emme tyytyneet vain kohottelemaan käsiämme. Haluamme antaa ihmisille paremmat mahdollisuudet saada kiintymyskeskeistä ja ihmisläheistä tukea.

Toivomme, että saat kuukausittain ilmestyvistä blogeistamme iloa ja ajatuksenkipinöitä päiviisi.

Porissa 30.11.2017

Maria Paiho-Vartiainen sairaanhoitaja, kiintymyskeskeisen tuen asiantuntija  &  Johanna Santanen sosiaalityöntekijä, työnohjaaja Story